Vuoden päätös

2018 on ollut hyvä vuosi kirjoittamisharrastukseni kannalta. Viimeinkin olen saanut vuosien aikana kirjoittamiani tekstejä julkaistua. Uutta on syntynyt ja koko ajan muhimassa lisää. Oppiakin on saatu runouden verkkokurssin myötä. Omaa kehittymistä kirjoittajana on mielenkiintoista seurata. Kehitys tapahtuu salakavalasti ja pikkuhiljaa. Sen huomaa kun katselee vanhempia kirjoittamiani runoja ja tietysti pidempääkin tekstiä.

Kaiken siemen kirjoittajana kehittymiselle lienee kai ylipäätänsä se, että kirjoittaa, kirjoittaa mahdollisimman paljon ja kokeilee avoimin mielin uutta. Ja yrittää ottaa hyvistä neuvoista ja palautteesta vaarin. Se ei tarkoita sitä, että alkaa kirjoittamaan sellaista mikä ei tunnu omalta tai matkimaan toista kirjoittajaa. Oma ääni, se on tärkeää säilyttää. Se tekee kirjoittajasta ainutlaatuisen ja jos oma polku löytyy niin sitä on mielekästä lähteä kulkemaan. Minusta tuntuu, että oma ääneni alkaa vähitellen erottua muun hälinän seasta ja saattaa olla, että polun alkukin häämöttää. Se jotenkin rauhoittaa mieltä. Suuret kiitokset kaikille teille, jotka olette minua kannustaneet näissä kirjoitushommissa ja antaneet palautetta sekä kommentteja. Se on ollut minulle todella tärkeää!

Haukanpoika

haukanpoika

katso, siipesi palaa

haukanpoika

kosketa taivaankantta, myrkynvihreää

alla sitruunapuiden lehto

haukanpoika

lennä sinne missä sade lankeaa

ja sammuttaa tämän liekehtivän maailman