sunnuntai 9. joulukuuta 2018

Runokokoelman hiomista

Lieksanjoki runokokoelma hakee uomaansa. Alkuperäisestä kokoelman raakileesta olen joutunut poistamaan runoja, jotka eivät mielestäni sovi kokoelman kaareen. Nyt sitten askarruttaa, mikä on sopiva pituus runokokoelmalle, vai voiko se olla lähes mitä tahansa, kunhan syntyy ehjä kokonaisuus ja kaari? Onko 30 runoa liian vähän?

Nämä ovat niitä itsenäisen kirjoittajan ongelmia, joihin joutuu vastaukset etsimään itse. Vaikka minulle sopii itsenäinen kirjoitustyö,niin joskus olisi mielekästä saada neuvoja ja näkökulmia edistyneemmältä kirjoittajalta tai kustannustoimittajalta. No, opissa on variksenpoika tuulessa.


Lokakuun hopeaa

lokakuun hopeaa Murroon riutalla
kylmässä tihkusateessa paatunut sydämeni löi kiivaasti
se on totta, talvi saa nyt tulla
muistot elävät pakkasen kuristaessa kurkkua
veren syöksyessä ahtaissa suonissa kuin erämaan joki
sinä kaivattu, lämmitä minua, kun rakastan liikaa
sinä tumma ja kaiken ymmärtävä elämän syvyyksien mitta







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti