Perhokalastaja Erkki

Ensimmäistä pitkää proosatekstiäni aloitin kirjoittamaan 2000-luvun puolen välin tienoilla. Näkyvät nämä minun hommani olevan pitkäkestoisia... Romaanin työnimi oli Perhokalastusromaani. Kirjoitin romaania vähitellen, aika ajoin aktivoituen takomaan näppäimistöä.

Romaanista näytti tulevan tylsä ja tarinankuljetus tökki pahemman kerran. Jostain syystä sijoitin tekstiin kokemuksia eri kalareissuilta ja tappavan puuduttavaa perhojen ja uistimien paremmuusvertailua. Juoni oli romaanin alun jälkeen täysin kateissa.

Vuosia myöhemmin poistin romaanin alkupuolikkaasta tylsiä tekstinkohtia ja liitin heti aloitukseen muokattuna erään toisen lyhyen tekstin kohtauksesta, jossa vaimo jättää miehensä ja mies sortuu juomaan. Myönnetään... ei kovin omaperäistä. Kuitenkin teksti sai näistä muutoksista pontta ja uutta vauhtia ja tarina alkoi kulkea.

Kirjan juoni on lyhyesti seuraava: keski-ikäinen Erkki on sotkenut elämänsä. Hän lähtee Lieksanjoelle kolmen päivän perhokalastusreissulle. Reissulla Erkki kalastaa, eksyy vieraisiin naisiin ja pelkää murhamiestä. Romaanin loppu on traaginen. Mitään synopsista tai työsuunnitelmaa en romaanin pohjalle tehnyt vaan annoin tarinan kuljettaa.

Yritin luoda Erkistä mahdollisimman ristiriitaisen hahmon. Hän on herkkä mies, joka kuitenkin sortuu aika ajoin viinaan ja vieraisiin naisiin. Erkki toimii kännissä aivan toisin kuin selvänä ollessaan ja kärsii suunnattomasti mokailuistaan. Kuitenkaan ei tartu oppi eikä tieto umpiluuhun ja meno vain jatkuu. Erkin haaveena on myös kirjoittaa kirja, johon voisi itse olla tyytyväinen. Sekään ei näytä tältä traagiselta hahmolta onnistuvan. Kaikki on tuuleen huutamista.

Kun sain käsikirjoituksen valmiiksi, lähettelin sen useaan kustannusyhtiöön. Parista sain tarjouksen ns. puolikustanteesta, jossa olisi pitänyt ostaa tietty alkuosto omia kirjojaan, pienentääkseen kustantamon tappioriskiä. Joiltain kustantamoilta sain kannustavaa palautetta, mutta heidän mielestään tekstini oli vielä liian keskeneräinen tai ei sopinut heidän kustannusohjelmaansa.

Puntaroin eri vaihtoehtoja ja päätin lopulta tehdä omakustanteen Books on Demandin kautta. Ja vieläpä E-kirjaformaatissa. Oli mielenkiintoista opetella asiaan kuuluvat työvaiheet mm. taitto-ohjelman käyttö ja kannen suunnittelu. Bod:llä on kyllä hyvät työkalut työn suorittamiseen ja palvelu ja neuvonta toimi mielestäni erinomaisesti. Lisäksi heidän kauttaan saan E-kirjani myyntiin moniin E-kirjoja myyviin nettikauppoihin, esim. Elisalle.

E-kirjaformaatti on minulle uusi ja mielenkiinnolla odotan kokemuksia kuinka kirjani otetaan vastaan. Realistinen toki olen, aika näyttää. Bod:llä on kirjatili, josta voi seurata oman kirjan myyntiä. Hinnoittelinkin opuksen täysin itse.

Näin siis syntyi ensimmäinen pitkä tekstini valmiiksi. Kippis ja kulaus Erkin kunniaksi.

                                                         pitää kirjoittaa kevyesti/

                                                         ollakseen painava/

                                                         minulta puuttuu kontrasti/

                                                         kahvista maito

Kirjoittamisesta ja sen mielekkyydestä

Aika ajoin joutuu pohtimaan, mitä järkeä on kököttää iltaöitä tietokoneen ruutua tuijottaen ja näppäimistöä paukuttaen. Totta puhuen, aina en jaksa kirjoittaa. Joskus on mukavampaa lukea tai katsoa Yle Areenasta historiadokumentteja. Tai vaikka nukkua. Kuitenkin joku voima vetää useampana iltana viikosta kirjoitushommiin.

Tämä vuosi on ollut todellinen harppaus kirjoittamisen saralla, mutta mieli elää tulevassa. Suunnitelmia ja ideoita tuleville teoksille on muhimassa. Haluaisin saattaa loppuun kauan sitten aloittamani historiallisen romaanin käsikirjoituksen. Romaani pohjautuu ukin ukkini Daniel Jäntin elämään ruotusotilaana ja vuokraviljelijänä 1800-luvun Pohjois-Savossa. Romaani ei ole minulle helppo kirjoittaa. Siksi se onkin ollut telakalla niin kauan. Aikalaiskuvausta täytyy lukea ja aiheeseen liittyvää taustatyötä tehdä edelleen lisää.

Toinen idea on tietokirja eräästä minulle tärkeästä aiheesta. Ja tietysti ystäväni lyriikka, siitä ei pääse näköjään eroon. Meneillään oleva Tommi Parkon vetämä Runouden työkalupakki-verkkokurssi on ollut erittäin mielenkiintoinen ja antaa aiheen ajatella miten noviisi sitä onkaan runouden alueella. Tähän asti kirjoittamani runot ovat olleet "perstuntumalla" kirjoitettuja ja varmaan paljolti sitä ovat jatkossakin. Uskon kuitenkin että kurssi antaa minulle työkaluja eri tekniikoiden käyttöön jatkossa ja monipuolistaa sillä tavalla runojani. Kurssi on myös antanut minulle uusia näkökulmia runouteen.

Syksykin alkaa saapua. Lempivuodenaikani. Tiedossa on kirjoittamisen lisäksi mukavia ulkoiluretkiä perheen kanssa ja kalastus- ja metsästysreissuja ystäväporukalla.

Teinpäs syksyn ja rakkaan perhokalastusharrastukseni kunniaksi yhden runon:

Punainen pipo

juoppo perhokalastaja ja kuulu merentutkija paiskasivat kättä
poltettiin piippua pipot päässä
toinen tutki merenpohjaa, toinen kalan sisälmyksiä
kai se Cousteau viiniä ottaa?

Suden veri

Suden veren runojen syntytarina on pitkä samalla tavoin, kuin Riivatun runoilijan. Osa Suden veren runoista oli myös koskaan julkaisemattomalla runokokoelmalla Sikin sokin sielunpeili. Runojen aiheina painottuvat luonnon ja ihmisen välinen suhde ja yliluonnolliset asiat. Luonto on minulle se tärkein inspiraation lähde ja vaikuttanut minun persoonaani enemmän kuin edes uskallan tunnustaa. Johtunee lapsuuden ja nuoruuden kasvuympäristöstä Pielavedellä metsien ja vesien keskellä. Vaikka olen ollut jo pitkään asumismuotoni puolesta täysi kaupunkilainen on vereni sidoksissa metsiin. Onneksi pääsen työn ja harrastuksieni puolesta luontoon lähes päivittäin, muuten elämisestä tulisi hankalaa.

Osassa runoissani kerrotaan sudesta, susi on symboli sille villille vapaudenkaipuulle, jota usein tunnen kahlehditun yhteiskunnan keskellä. Susi on myös eräänlainen symboli tietylle oman tien kulkemiselle. Toisinaan tuntuu siltä, että ajattelen monista asioista niin omalaatuisella tavalla ja olen kiinnostunut niin "oudoista" asioista, että on vaikeaa löytää samanhenkisiä ihmisiä. Onneksi olen kuitenkin siunattu maailman parhaalla perheellä, ystävillä ja läheisillä. Yliluonnolliset kokemukset ovat minulle tuttuja jo lapsuudesta asti, sen enempää en halua niistä tässä avata. Osassa runoistani näkyy häivähdyksiä siitä puolestani.