Aika ajoin joutuu pohtimaan, mitä järkeä on kököttää iltaöitä tietokoneen ruutua tuijottaen ja näppäimistöä paukuttaen. Totta puhuen, aina en jaksa kirjoittaa. Joskus on mukavampaa lukea tai katsoa Yle Areenasta historiadokumentteja. Tai vaikka nukkua. Kuitenkin joku voima vetää useampana iltana viikosta kirjoitushommiin.
Tämä vuosi on ollut todellinen harppaus kirjoittamisen saralla, mutta mieli elää tulevassa. Suunnitelmia ja ideoita tuleville teoksille on muhimassa.
Haluaisin saattaa loppuun kauan sitten aloittamani historiallisen romaanin käsikirjoituksen. Romaani pohjautuu ukin ukkini Daniel Jäntin elämään ruotusotilaana ja vuokraviljelijänä 1800-luvun Pohjois-Savossa. Romaani ei ole minulle helppo kirjoittaa. Siksi se onkin ollut telakalla niin kauan. Aikalaiskuvausta täytyy lukea ja aiheeseen liittyvää taustatyötä tehdä edelleen lisää.
Toinen idea on tietokirja eräästä minulle tärkeästä aiheesta. Ja tietysti ystäväni lyriikka, siitä ei pääse näköjään eroon. Meneillään oleva Tommi Parkon vetämä Runouden työkalupakki-verkkokurssi on ollut erittäin mielenkiintoinen ja antaa aiheen ajatella miten noviisi sitä onkaan runouden alueella. Tähän asti kirjoittamani runot ovat olleet "perstuntumalla" kirjoitettuja ja varmaan paljolti sitä ovat jatkossakin. Uskon kuitenkin että kurssi antaa minulle työkaluja eri tekniikoiden käyttöön jatkossa ja monipuolistaa sillä tavalla runojani. Kurssi on myös antanut minulle uusia näkökulmia runouteen.
Syksykin alkaa saapua. Lempivuodenaikani. Tiedossa on kirjoittamisen lisäksi mukavia ulkoiluretkiä perheen kanssa ja kalastus- ja metsästysreissuja ystäväporukalla.
Teinpäs syksyn ja rakkaan perhokalastusharrastukseni kunniaksi yhden runon:
Punainen pipo
juoppo perhokalastaja ja kuulu merentutkija
paiskasivat kättä
poltettiin piippua pipot päässä
toinen tutki merenpohjaa, toinen kalan sisälmyksiä
kai se Cousteau viiniä ottaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti