Tuntemattomana kirjoittajana ja tiedostaen runouden marginaalisen aseman, odotukset eivät ole kovin korkealla kustannussopimuksen suhteen. Mutta jos ei mitään yritä, ei mitään saakaan. Ainahan on mahdollista tehdä rehellinen omakustanne, ellei muuten tärppää. Nähtäväksi jää niin kuin kulukupoejan juuston syönti.... sanoisi äitimuori tähän.
Pitkä kalaton päivä
raskasta veroa
mieheltä nyt sakottaa
Haltija tuo
Ruunaan
eikö järki
kuunaan, anna tajua lopettaa
kun kalastajaa
opettaa
Ruunaan taimen
lenkiltä maistuu
nuotiossa
sihisee, mustaksi paistuu
on aika kaivaa
tupakkapussi
hymähtäen kuin
Ahon Jussi:
aamulla nousen
uudelleen kalaan
ellei syö,
lenkin paistoon palaan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti