Kuninkaallinen vierailu Lieksassa

Kuninkaallinen vierailu Lieksassa

Keltaisen teltan absidissa yritti kylään tulla Yrjö I

pihalla törmäsin Yrjö II:seen

onneksi apuun karautti ruotsalainen eversti

hääti kuninkaalliset hoviinsa,

ettei minun tarvinnut käydä läpi

koko siniveristen sukupuuta

Metsänpeittoon

Elämässä on onni omata hyviä ystäviä. Meillä on ollut kahden ystäväni kanssa tapana tehdä metsästys- ja kalastusreissuja muutaman kerran vuodessa. Niitä reissuja kaipaa ja odottaa kovasti. On mahtavaa viettää aikaa hienoissa luonnon tarjoamissa puitteissa sellaisten ihmisten kanssa, jotka näkevät jo olemuksesta mitä äijä ajattelee tai mikä on mielentila.

Mitä enemmän vuosia jää taakse, sitä tärkeämmäksi ystävyys tuntuu muodostuvan. Eikä sitä pidä itsestään selvyytenä. Välillä parannetaan maailmaa ja välillä väitellään. Huono huumori kukkii. Kuitenkin kaiken läpänheiton ja veljellisen kuittailun takana on suuri toisen ymmärrys, ehkä erilaisista näkökannoista huolimatta. Ja kaveria ei jätetä periaate. Aina olen saanut ystäviltäni tukea vaikeissa asioissa ja toivottavasti olen myös osaltani sitä pystynyt heille tarjoamaan.

Välillä täytyy päästä katoamaan muutamaksi päiväksi metsänpeittoon tämän ahdistavan sivilisaation parista. Se antaa voimaa arkiseen aherrukseen.

Metsänpeitto

aina olen ollut enemmän haaveilija kuin tekijä

minä vain haluaisin olla, tuleen tuijottaa

kuulla metsän kuiskaukset, kun se kutsuu omaansa

makaisin vihreällä veralla kuin kehdossa

vetäisin ylleni metsänpeiton

enkä minä tuntisi kipua

en huolta tästä maailmasta

Synti ja sovitus

Jotenkin tämä maailman meininki tuntuu vain menevän hullumpaan suuntaan. Kaikkein viisainta olisi työntää pää syvälle sinne ihteensä, eikä välittää mistään mitään. Kuitenkaan aivojaan ei voi aivan täysin laittaa narikkaan.

Sen verran tälläkin vähäisellä sivistystasolla on tullut historiaa luettua, että kun peilaa mennyttä nykyiseen ja muodostaa siltä pohjalta ihmiskunnan tulevaisuuden ennusteen, niin se ei ole kovinkaan mieltä ylentävä. No, mikäpä tuomiopäivän pasuuna minä olen. Antaa mennä kun on alamäki.


Tämän pohdiskelun innoittamana alla oleva teksti:

Tohtori Karma

kivun hammaslääkäri manalan hoitohuoneessa

irti repii elämän hampaita yksi kerrallaan

täällä ei tunneta puudutusta, pelkkää raakaa tonkien työtä

hammas per paha teko, käypä taksa

kun hampaat loppuvat, otetaan kynnet mukaan

kiirastuli kestää kauan, lääkäri nauttii työstään

veristä vaahtoa suu täynnä seuraavalle kierrokselle

pehmeillä ikenillä ei satuteta ketään

Kuva-runoteos

Olen pyöritellyt edelleen mielessäni tuota Lieksanjoki-runokokoelman jatkotyöstämistä. Teenkin siitä kuva-runoteoksen. Runojen lisäksi teokseen tulee valikoidut 25-30 kuvaa ystäväni vuosien varrella ottamista Lieksanjoelle tehtyjen kalareissujen kuvista. Onpahan katseltavaakin tekstien lisäksi.

Ystäväni ottamia kuvia tulee selailtua säännöllisesti pitkin talvikausia. Ainut huono puoli niiden katselemisessa on, että ne herättävät kovan kaipuun kesäiselle kalareissulle. Kyllä kai se kesä taas aikanaan koittaa, kun vaan jaksaa odottaa...

Lieksanjoelle

niin monesti minä olen rannoillasi kulkenut

niin monessa mielentilassa

yksin tai ystävien kanssa

olet tullut minulle läheiseksi

sinun kauniit maisemasi

sinun runsaat koskesi

sinun voimasi pauhu

suvantosi tummat ja syvät kuin elämä

kaiken tämän olen minä kokenut

aina olet tarjonnut minulle lohdun

vastauksia kysymyksiin

vierelläsi aion vielä kulkea

kunnes muutun harmaaksi keloksi

Vuoden päätös

2018 on ollut hyvä vuosi kirjoittamisharrastukseni kannalta. Viimeinkin olen saanut vuosien aikana kirjoittamiani tekstejä julkaistua. Uutta on syntynyt ja koko ajan muhimassa lisää. Oppiakin on saatu runouden verkkokurssin myötä. Omaa kehittymistä kirjoittajana on mielenkiintoista seurata. Kehitys tapahtuu salakavalasti ja pikkuhiljaa. Sen huomaa kun katselee vanhempia kirjoittamiani runoja ja tietysti pidempääkin tekstiä.

Kaiken siemen kirjoittajana kehittymiselle lienee kai ylipäätänsä se, että kirjoittaa, kirjoittaa mahdollisimman paljon ja kokeilee avoimin mielin uutta. Ja yrittää ottaa hyvistä neuvoista ja palautteesta vaarin. Se ei tarkoita sitä, että alkaa kirjoittamaan sellaista mikä ei tunnu omalta tai matkimaan toista kirjoittajaa. Oma ääni, se on tärkeää säilyttää. Se tekee kirjoittajasta ainutlaatuisen ja jos oma polku löytyy niin sitä on mielekästä lähteä kulkemaan. Minusta tuntuu, että oma ääneni alkaa vähitellen erottua muun hälinän seasta ja saattaa olla, että polun alkukin häämöttää. Se jotenkin rauhoittaa mieltä. Suuret kiitokset kaikille teille, jotka olette minua kannustaneet näissä kirjoitushommissa ja antaneet palautetta sekä kommentteja. Se on ollut minulle todella tärkeää!

Haukanpoika

haukanpoika

katso, siipesi palaa

haukanpoika

kosketa taivaankantta, myrkynvihreää

alla sitruunapuiden lehto

haukanpoika

lennä sinne missä sade lankeaa

ja sammuttaa tämän liekehtivän maailman

Hyviä neuvoja

Opiskelin tässä taannoin Runouden työkalupakki-verkkokurssia. Kurssin vetäjänä toimiva Tommi Parkko antoi kurssin aikana, ainakin minulle, paljon uusia näkökulmia runouteen ja runojen kirjoittamiseen. Käytiin mm. läpi runouden eri osa-alueita ja teho- ja tyylikeinoja halutun vaikutelman luomiseksi. Tehtävänannoissa kirjoitimme runoja ja kommentoimme niitä verkkoluentojen aikana. Todella kiintoisaa ja hyödyllistä oman kehittymisen kannalta.

Sain myöhemmin Tommilta vinkkejä ja palautetta näistä Lieksanjoki-runokokoelman runoista. Lähetin kokoelman käsikirjoituksen jo muutamiin kustannusyhtiöihin, mutta eihän se estä minua edelleen hiomasta runojani ja kokeilemaan niissä voimakkaampaa kertojan läsnäoloa ja havainnointia. Siis vahvempaa minäkertojaa.

Täytyy yrittää ottaa rauhallista aikaa runojen käsittelyyn ja katsoa mitä niistä alkaa syntyä. Pelkään vain olevani paksukorvainen oppilas ja jättäväni hyvät neuvot turhan vähälle käytännön soveltamiselle. Olen liian herkästi urautuva omille kirjoitusmetodeilleni. Lupaan kuitenkin yrittää. Kiitos Tommi.

Kypsyttelyä

pimeässä komerossa runojeni raakileet

kuka perkele jätti valot päälle?

Joulukorttihommaa

Näkymätön mies

kirjoitin kortin

postitin sen itselleni

posti hukkasi kortin

tai sitten minua ei ole

nyt odotan yötä

antaa kuunvalon selvittää

muodostanko varjon