Elämässä on onni omata hyviä ystäviä. Meillä on ollut kahden ystäväni kanssa tapana tehdä metsästys- ja kalastusreissuja muutaman kerran vuodessa. Niitä reissuja kaipaa ja odottaa kovasti. On mahtavaa viettää aikaa hienoissa luonnon tarjoamissa puitteissa sellaisten ihmisten kanssa, jotka näkevät jo olemuksesta mitä äijä ajattelee tai mikä on mielentila.
Mitä enemmän vuosia jää taakse, sitä tärkeämmäksi ystävyys tuntuu muodostuvan. Eikä sitä pidä itsestään selvyytenä. Välillä parannetaan maailmaa ja välillä väitellään. Huono huumori kukkii. Kuitenkin kaiken läpänheiton ja veljellisen kuittailun takana on suuri toisen ymmärrys, ehkä erilaisista näkökannoista huolimatta. Ja kaveria ei jätetä periaate. Aina olen saanut ystäviltäni tukea vaikeissa asioissa ja toivottavasti olen myös osaltani sitä pystynyt heille tarjoamaan.
Välillä täytyy päästä katoamaan muutamaksi päiväksi metsänpeittoon tämän ahdistavan sivilisaation parista. Se antaa voimaa arkiseen aherrukseen.
Metsänpeitto
aina olen ollut enemmän haaveilija kuin tekijä
minä vain haluaisin olla, tuleen tuijottaa
kuulla metsän kuiskaukset, kun se kutsuu omaansa
makaisin vihreällä veralla kuin kehdossa
vetäisin ylleni metsänpeiton
enkä minä tuntisi kipua
en huolta tästä maailmasta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti