Herra Taide

Lyhyesti: tältähän se kirjoittaminen välillä tuntuu... heh heh...

Herra Taide

teksti valuu

ulos paperista pisaroina

höyrystyy epätoivon kaasumaiseksi ilmentymäksi

lennähtää ikkunasta ulos harmaaseen

minä huudan sisäistä karjuntaa yksinäisessä kopissa

mene saatana, jätä sinäkin!

lennä naapuriin

siellä asuu Herra Taide

Mytologia runoissani

Mytologia ja jumaltarustot. Siinäpä aihealueita historian hämärästä, jotka ovat aina kiehtoneet mieltäni. Nämä aihealueet ovat loppumaton aarreaitta niistä kiinnostuneille. On paljon kansoja ja uskontoja. Ehkä kiinnostavimpina pidän henkilökohtaisesti skandinavian alueen muinaisuskontoja ja suomenuskoa. Tietopohjani näistä aiheista ovat edelleen pinta-puolisia, jotain ehkä tiedänkin, mutta esim. Edda-tarustoon en vielä ole ehtinyt perehtyä. Tutkittavaa siis riittää.

Alla eräs esimerkki mytologiasta ammentavasta runoudestani.

Kamppailu

pimeässä sisälläni kamppailevat pohjoiset jumalat ja Kristus

Fenris ulvoo vainuten verta vapahtajan ristin juurella

orjantappurakruunu vaihtuu rautaiseen kypärään, miekka iskee vasten pilumia

totuus jää kalskeen peittoon, maailmasusi vaeltaa skandinaviasta Galileaan

risti palaa, jumalat itkevät riimukivien sammaloituneissa merkeissä

danegeld kannetaan uskon lunnaina

Kirjoittajaesittely

Kirjoittajaesittely Suomen maakuntakirjailijat ry:n Rovinssi-lehdessä.

Kuun jumalatar

On  ollut hiljaisempaa tällä blogin kirjoituksen saralla. Niinhän se on, että kaikella on aikansa ja paikkansa. Tänään on hyvä aika kirjoittaa muutama rivi. Äkkiä on taas vuodenkierto vierähtänyt ja pian koittaa aika, jolloin saa pelätä tai odottaa joulupukkia, riippuen itse kunkin kiltteys- tai tuhmuusasteesta.

Runoja syntyy vähitellen, jospa ensi vuoden aikana saisi kasattua taas uuden kokoelman. Marraskuun pimeys ja tietynlainen haikeus kirvoitti syntymään alla olevan tekstin. Omalla tavallaan nämä loppusyksyn pimeät ja harmaat päivät, jolloin luonto valmistautuu talvilevolle, ovat kauniita ja hienoja. Neljä vuodenaikaa ovat mielestäni rikkaus. Siispä tämä Kuun jumalattarelle:

Selene

kylmässä kuulaassa syksyn yössä

Selene kulkee korjuutyössä

sirppi leikkaa ääneti, hiljaa

katkoo kypsää elämänviljaa

hellästi ottaa käteensä lyhteen

hyiset sormensa kietoo yhteen

hallanharso kasvoillaan

kuuraan peittää jäätyvän maan

katoaa tummien pilvien taa

uutta niitosta odottaa

Perhokalastuskauden päätös

Olipa hieno päätösreissu Lieksan Ruunaankoskille hyvän ystävän kanssa. 25 vuotta on tullut rymyttyä Ruunaalla ja nyt meinasi jäädä tältä vuodelta reissu tekemättä. Keli oli lämmin ja laavussa tarkeni hyvin nukkua. Kalajumalatkin suosivat. Kyllä nyt saa talvi tulla.

Uskollinen ystävä (runo lempiperholle)

ota minut, ota minut!

kiljuu ystäväni kuulapää

herra Brown, peltopyynharmaa

March joelle, se komentaa

yritän vastaan pyristellä

eikö joku muu, eikö joku muu

jo välillä lähtisi kaveriksi?

hiljaa on koko joukko

ei vastaan laita edes Muddleri

tuo vanha huomionkerjääjä

niin herra Brown ja minä

matkaamme joen rantaan

Nuoruusmuistoja

Ilmeisesti on saavutettu keski-ikä, kun mieli karkailee aina välillä nuoruusmuistoihin.

Kaunis kesäaamu Paanaslahdella

kyllä minä muistan miltä tuoksui soistunut rantamaasto kesäaamuna

kun vesi seisoi, eikä ollut kiire minnekään

sudenkorennot surrasivat kilpaa auringon alkaessa lämmittää

salaa polttamamani tupakan savu sekoittui venetervan miellyttävään hajuun

työnsin veneen vesille ja aloin soutaa kauemmas rannasta

hankaimet vikisivät, kaadoin niihin kämmenellä lämmintä järvivettä

jotain tatuoitiin silloin sieluuni, herkkään hermostooni

kun ajattelen tuota aamua, kaipuu on voimakas ja pakahduttava

maailma oli silloin hyvä ja poika Nilakan sylissä

Runo tyttärelle

Kahvitauolla tein rakkaalle tyttärelleni runon:

Lapsi

Isi, minkä värinen on taivas?

katson ulos harmaaseen

sininen, valehtelen

sen toivoisin aina olevan

sinun silmiesi värinen