Kaunis kesäaamu
Paanaslahdella
kyllä minä muistan
miltä tuoksui soistunut rantamaasto kesäaamuna
kun vesi seisoi,
eikä ollut kiire minnekään
sudenkorennot
surrasivat kilpaa auringon alkaessa lämmittää
salaa polttamamani
tupakan savu sekoittui venetervan miellyttävään hajuun
työnsin veneen
vesille ja aloin soutaa kauemmas rannasta
hankaimet
vikisivät, kaadoin niihin kämmenellä lämmintä järvivettä
jotain tatuoitiin
silloin sieluuni, herkkään hermostooni
kun ajattelen tuota
aamua, kaipuu on voimakas ja pakahduttava
maailma oli silloin
hyvä ja poika Nilakan sylissä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti