Kuun jumalatar

On  ollut hiljaisempaa tällä blogin kirjoituksen saralla. Niinhän se on, että kaikella on aikansa ja paikkansa. Tänään on hyvä aika kirjoittaa muutama rivi. Äkkiä on taas vuodenkierto vierähtänyt ja pian koittaa aika, jolloin saa pelätä tai odottaa joulupukkia, riippuen itse kunkin kiltteys- tai tuhmuusasteesta.

Runoja syntyy vähitellen, jospa ensi vuoden aikana saisi kasattua taas uuden kokoelman. Marraskuun pimeys ja tietynlainen haikeus kirvoitti syntymään alla olevan tekstin. Omalla tavallaan nämä loppusyksyn pimeät ja harmaat päivät, jolloin luonto valmistautuu talvilevolle, ovat kauniita ja hienoja. Neljä vuodenaikaa ovat mielestäni rikkaus. Siispä tämä Kuun jumalattarelle:

Selene

kylmässä kuulaassa syksyn yössä

Selene kulkee korjuutyössä

sirppi leikkaa ääneti, hiljaa

katkoo kypsää elämänviljaa

hellästi ottaa käteensä lyhteen

hyiset sormensa kietoo yhteen

hallanharso kasvoillaan

kuuraan peittää jäätyvän maan

katoaa tummien pilvien taa

uutta niitosta odottaa