Nuoruusmuistoja

Ilmeisesti on saavutettu keski-ikä, kun mieli karkailee aina välillä nuoruusmuistoihin.

Kaunis kesäaamu Paanaslahdella

kyllä minä muistan miltä tuoksui soistunut rantamaasto kesäaamuna

kun vesi seisoi, eikä ollut kiire minnekään

sudenkorennot surrasivat kilpaa auringon alkaessa lämmittää

salaa polttamamani tupakan savu sekoittui venetervan miellyttävään hajuun

työnsin veneen vesille ja aloin soutaa kauemmas rannasta

hankaimet vikisivät, kaadoin niihin kämmenellä lämmintä järvivettä

jotain tatuoitiin silloin sieluuni, herkkään hermostooni

kun ajattelen tuota aamua, kaipuu on voimakas ja pakahduttava

maailma oli silloin hyvä ja poika Nilakan sylissä

Runo tyttärelle

Kahvitauolla tein rakkaalle tyttärelleni runon:

Lapsi

Isi, minkä värinen on taivas?

katson ulos harmaaseen

sininen, valehtelen

sen toivoisin aina olevan

sinun silmiesi värinen

Ruosteenruskea oligotrofinen

Viimeisin runokokoelmani, jonka päätin julkaista E-kirjana. Runot kertovat ihmismielen ristiriidoista ja ihmisen suhteesta ympäröivään maailmaan. Kokoelma on omasta mielestäni onnistunein tähänastisista runokokoelmista. Liekö runoilijan omaa kuvittelua, pääasia että voi olla johonkin tyytyväinen edes hetkellisesti.

Osa runoista syntyi hyvinkin nopeasti, eikä tarvinnut paljoa muokkausta. Joskus tuntuu, että helposti syntyneet ovat niitä parhaita. Uutta lyriikkaa on jo muhimassa ja saatu paperillekin asti, mutta kaikki kiire kirjoittamisen suhteen on kadonnut. Hyvä niin. Onhan elämässä paljon muutakin tärkeää.

Mietteitä nuotiolla

liekkien varsilla nornien kudelma

kun katsot niihin pimeässä

näetkö siinä tulevaisuutesi

vai onko se heijastus menneestä

aika häviää savuverhon taa

kietoutuen pimeän vaippaan

niin myös sinun elämäsi

hetken kirkkaasti loimuaa

kadoten tuntemattomaan

muista silloin se mikä on tärkeää

kun latvuksissa humisee syksyn tuuli

Kirja-arvio Pohjolan Perhokalastaja-lehdessä

Tänään ilmestyneessä uusimassa Pohjolan Perhokalastajassa on kirja-arvio E-kirjastani Perhokalastaja Erkki. Kiitokset lehden toimitukselle!

Veden laulu

vesi laulaa solisee, kallionkoloissa pitää puhettaan

osaisitko kuunnella mitä se kertoo

hiljentyä sen äärellä

saraheinän taipuessa kesätuulessa

muistatko nämä päivät, kun on lunta ja pimeää

ja sielussa asuu kaipaus

Ajaton harrastus

Tähän runoon sain idean Riivatun runoilijan kansikuvasta.

syksykesän kuu koskenniskalla

luo valonsa vasten tummaa virtaa

tänä yönä olen toisessa maailmassa

siellä, minne joutuvat vanhat kalamiehet

siellä, missä ei ole aikaa

yö sulattaa pois kahden maailman välisen esiripun

henget liikkuvat vapaana

kuin kahlitsematon joki erämaassa

Hossan kutsu

Taas lähestyy jokasyksyinen ja perinteenä oleva ystäväporukalla tehtävä kanalinnustus- ja perhokalastusreissu. Lähtö Hossaan on vasta ensi keskiviikkoiltana, mutta saahan sitä jo tunnelmoida etukäteen. Ohjelmassa on pari päivää kanalintujen perässä kävelyä ja yksi päivä harjuksen perhokalastusta Korvuanjoella.

Lintukannat pitäisivät olla kai sielläkin hieman paremmalla tolalla esim. viime syksyyn verrattuna ja viime syksyinen perhokalastusta haittaava tulva on tänä vuonna poissa. Siis kovat on odotukset. 

Hyvällä porukalla rentoutuminen on tietysti se reissun pääasia, mutta ainahan se piristää jos metsäkanalintuja näkee ja jonkun kalan saa ottamaan perhoon.

Nyt perjantai-illan viettoon tyttären ja pizzan kanssa. Emännänkin pitäisi pian kotiutua reissultaan.

Koskikalastuksen haasteita

pohjassa hiekanjyvänen

vedenpinnassa taivaanpeili

virranpeilissä päivänperho

peilin alla pilkkukala

saalistaja suu auki

riittääkö taito kalamiehen

osanneeko äijä ottaa?

Metallimusiikin innoittamaa

Tein alla olevan runon lempibändini Amorphiksen uusimmalta Queen of Time levyltä löytyvän Daughter of Hate kappaleen innoittamana.

Tavoittelin tässä mystistä, loitsunomaista ja uhkaavaakin tunnelmaa. Näköjään tuo mystiikka ja tietynlainen pakanallisuus viehättää minua ja niitä aineksia joutuu sitten runoihinikin.

korpinhiuksinen kuiskaus

pahan silmän välähdys

vasten tummaa vihreää

lyö läpi ruumiisi

älä katso, älä katso

se sinut johdattaa

metsänpeittoon, kadotukseen

kuule, se kutsuu

sinä, sinä, olet valittu

tulessa ja veressä

ikuinen liitto

Kalamies nuotiolla

joskus yöllä mietin, miten eläviä ovatkaan varjot

se mikä heijastuu tulen loisteessa

onko se eilinen vai huominen

aamulla kaikki on selkeämpää

on vaan noustava ylös ja yritettävä