perjantai 13. heinäkuuta 2018

Neitsytkirja

Tämän vuoden alkupuolisko on ollut julkaisujen suhteen hyvää aikaa. Olen saanut viimeinkin tekstejäni julkaistua peräti viisi kappaletta. Kolme runokokoelmaa on julkaistu perinteisessä kirjaformaatissa ja romaani sekä yksi runokokoelma E-kirjoina.

Tuntemattoman kirjoittajan alkutaival on kivinen. Sen on varmasti moni aloittava kirjoittaja saanut todeta. Kustantamoissa julkaisukynnys on todella korkea, ehkä noin prosentin luokkaa käsikirjoituksista hyväksytään kustannusohjelmaan. Runokokoelmien osalta todellisuus lienee vieläkin karumpi. Runous on marginaalissa ja runokirjat eivät joitain Tommy Tabermann vainaan teoksia lukuun ottamatta ole kustantamoille kovin hyvä bisnes. Sääli sinänsä. Itsekin olen kirjoittanut pääasiassa lyriikkaa ja pidän suunnattomasti sen kirjoittamisesta. Olen toki onnellinen siitä, että sain ensimmäisen pitkän proosatekstinikin valmiiksi ja varmaan jatkossa kirjoitukseni pääpaino on proosassa. Mutta lyriikka... et pääse minusta eroon. Sitäkin ehdottomasti aion jatkossakin kirjoittaa.

Onneksi löytyi kustantamo (Mediapinta Oy), joka on julkaissut viime aikoina paljon runoteoksia. Tämä mahdollisti myös minun esikoisrunokokoelmani esille tuonnin. Riivatun runoilijan taival on ollut pitkä. Kirjan runoja on kirjoitettu kauan, osa on kahdenkymmenen vuoden takaa. Koostin osasta kirjan runoista kokoelman, joka oli työnimeltään Sikinsokin sielunpeili ja lähetin käsikirjoituksen todella monelle kustannusyhtiölle. Hylsysadehan siitä seurasi. En kuitenkaan siitä masentunut vaan ajattelin muokata runojani uudestaan ja kirjoittaa uusiakin lisää. Aikaa myöten sain uudelleen rakennetun runokokoelman käsikirjoituksen valmiiksi ja nimesin sen nimellä Riivattu runoilija. Pohdin sisältörakennetta ja päätin jakaa kirjan neljään osa-alueeseen: taide, mystiikka, himo ja minä olen. Runot käsittelevät edellä mainittuja teemoja. Kirjoittajana minua kiinnostavat luonto, luonnon ja ihmisen välinen suhde, muinaistarustot ja yliluonnollinen. Niistä on Riivattu runoilija tehty.

Mediapinnan hyväksyttyä kirjani kustannusohjelmaansa asiat etenivät nopeasti. Hyväksymisviestin jälkeen sain pian oikovedoksen tarkastettavaksi ja parin viikon sisällä siitä kirjani oli jo kansissa. Tuntui mahtavalta pitää esikoisteosta kädessään. Kannen kuvan on ottanut hyvä ystäväni Petri Heinonen. Se on otettu Lieksanjoen Ruunaan koskilta eräänä elokuisena yönä, kun olimme perhokalassa. Mielestäni tummasävyinen kuva kuvastaa hyvin sitä hieman salaperäistä mystistä tunnelmaa, jota Riivatun runoilijan monissa runoissa olen halunnut välittää.


Hip hei - siitä tämä tekstien julkaiseminen viimein alkoi!





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti