Minua on aina viehättänyt pimeä metsä ja sen tunnelma.
Nuoruusvuodet maaseudulla poistivat tehokkaasti pimeän pelon. Olen sitä mieltä, että missään ei ole niin turvallista kuin suomalaisessa metsässä ja pimeys vain lisää tuota turvallisen suojapaikan tuntua.
Samalla pimeä päästää myös mielikuvituksen lentoon ja nuotion tulipiirissä istuessa on helppo kuvitella yhtyvänsä siihen tuhansien vuosien aikana tulilla istuneiden ketjuun. Jos yläpuolella on vielä kirkas tähtitaivas niin sinnehän katse hakeutuu ja oma olo tuntuu melkoisen pieneltä. Poissa on paha maailma ja sen joutavat asiat. Kala kypsyy tulen yllä ja muutama olut raukaisee mukavasti.
Muodon muutos
Minä tahdon
vetää keuhkoihini
nuotion tervassavua/
yhtyä savuun/
siinä savussa/
minusta tulee
susi/
joka tanssii/
pimeässä
liekkien kanssa kohti korkeutta/
ja ulvoo/
ulvoo niin että
se kaikuu/
läpi
vuosituhansien/
ajattoman ajan/
linnunradan tähtikartan/
Fenris kutsuu
Odinia.